Esileikit

Esileikit on esseistinä, kriitikkona ja tutkijana tunnetun Jan Blomstedtin toinen romaani. Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuvuosien Helsinkiin, Davosiin ja Pietariin. Teoksen sivuilla on aistittavissa vuosisadan vaihteen dekadenssin ja symbolismin henki. Esseistin ottein Blomstedt on ripotellut tekstiin monenlaisia viittauksia kuvaamansa ajankohdan aatteisiin ja ilmiöihin. Unenomaisiin tapahtumiin limittyy myös jännitystarinan aineksia.

Pääosa romaanin tapahtumista sijoittuu keuhkoparantolaan Sveitsin Davosiin. Sinne saapuu itseään hoidattamaan päähenkilö, helsinkiläinen kemisti ja pakinoitsija Leo Holm. Parantolaa Holmille on suositellut hänen ystävänsä kauppaneuvos Juutas Wenho. Wenho on visionääri, tulevaisuuteen katsoja ja uusista keksinnöistä innostunut. Hänellä on myös liiketoimia Pietarissa. Tuttu kauppias pitää siellä Katariinan nenä -nimistä nenäliinaliikettä.

Tarinaan lomittuvat Wenhon kertomukset hänen kansainvälisestä ystäväpiiristään, joka tekee Katariinan nenän yläkerrassa kokeiluja hajustetuilla nenäliinoilla. Muuan Nikolai hankkii liikkeeseen sivettikissan, joka ärsyyntyessään erittää takapuolestaan sivettiä hienojen hajuvesien sideaineeksi. Nenäliina on myös pommiattentaatteja järjestävän anarkistiryhmän tavaramerkki.

Pian sekä Holmille että lukijalle käy selväksi, että parantola on aivan oma maailmansa. Holm joutuu outoihin, unenomaisiin tilanteisiin, joissa hajustetuilla nenäliinoilla ja erotiikalla on keskeinen osuus. Potilaat ja lääkärit osoittautuvat olevan aivan muuta kuin miltä aluksi vaikuttaa.

Wenhon tuttavapiirin jäsenet, erityisesti salaperäinen ranskatar Lethe, kietoutuvat osaksi Holmin elämää. Holm saa havaita olevansa tuoksukokeiden kohde. Pietarin tuoksuvelho Nikolai onkin parantolan tohtori Babel. Tekeillä tuntuu olevan jotakin salaperäistä: tuoksut saavat aikaan huumaavia unia.

Unen maailma

Unilla on romaanissa keskeinen merkitys. Kertomus noudattelee unen logiikkaa: henkilöt käyttäytyvät sovinnaisuussäännöistä piittaamatta, kummalliset tilanteet seuraavat toisiaan, pintaan pulpahtelevat tuon tuostakin taka-alalle työnnetyt seksuaaliset halut. Unet kytkeytyvät aikakauden psykologiaan; kirjastossa luetaan tohtori Freudin teoksia ja unet koetaan vapauttavana terapiana.

Freudin hengessä Blomstedt on poiminut unien maailmasta juuri kielletyimmät hedelmät. Tällä taikavuorella potilaat oppivat jotakin ennen kaikkea itsestään ja salaisista himoistaan. Itselleni erotiikkaosuus oli romaanin tunkkaisinta luettavaa.

Romaanissa vilahtelee vuosisadan vaihteen ajatusmaailmaan liittyviä nimiä ja ilmiöitä. Emanuel Swedenborg unipäiväkirjoineen kiehtoo mystiikkaan taipuvaisia unimanipulaattoreita, samoin suomalainen alkemisti August Nordenskiöld. Huumaavat aineet ja raukea eroottisuus ovat myös dekadenssin perustavaraa.

Suomalaisen päähenkilön kautta sivutaan sortokausia ja suomalaisten suhtautumista tsaariin. Tuon tuostakin pohditaan protestantismin ja katolilaisuuden suhdetta toisiinsa, syntiin ja syyllisyyteen. Muun muassa tätä kiinnostavaa teemaa Blomstedt olisi voinut motivoida paremmin ja kehitellä pidemmälle: hän vilauttelee lukijalle monenlaisia kiinnostavia ajatuksia, mutta ne katoavat yhtä nopeasti kuin ovat ilmestyneetkin. Myös tuoksuista ja niiden henkisistä ulottuvuuksista olisi ollut kiinnostavaa lukea enemmän, siksi tärkeässä roolissa ne romaanissa ovat.

Tarina on aika lailla hypähtelevä ja kieleltään välillä epätasainen. Moninaiset juonenkäänteet viedään läpi melko pienessä sivumäärässä. Ei olisi haitannut, vaikka vauhdilla toisiaan seuraavien tapahtumien tempoa olisi hidastettu.

Toisaalta Blomstedtin irtonainen tyyli on viehättävää. Tarinan moniulotteisuus ja erilaisten teemojen vilahtelu palvelevat pirstaleisen unen vaikutelmaa. Pommi-iskuja suunnittelevien anarkistien ja unenomaisen tunnelman johdosta romaanista tulee mieleen venäläisen symbolismin mestariteos, Andrei Belyin Peterburg, joka ilmestyi 1913.

Blomstedt on löytänyt jännittävän näkökulman 1900-luvun alun henkiseen tunnelmaan. Fantasiamaiset ajatuskulut ovat parhaimmillaan kiehtovaa luettavaa. Romaani olisi silti saanut kulkea enemmän esseistisille sivupoluille. Blomstedtin laajalla lukeneisuudella teokseen olisi voinut kasvattaa vielä monenlaisia tasoja.